4.

Olen nyt autossa isän kanssa matkalla helsinkiin, jossa yövytään hotellissa ja sitten huomenna onkin jo lähtö. Oon jostain syystä rauhallinen kuin villipytty, enkä jännitä yhtään. (Öisin ehkä jännitän alitajuisesti, en nimittäin saa unta.) Eilen meinasin raivostua, mulla oli pientä kuumetta. Vilustuin, kun hihnuilin toissapäivänä shortseissa ja tuubipaidassa sateessa. No onneksi kuume on ohi ja aioin eilen pakata mutta en jaksanut. Joten tänään aloin pakata ihan hullun lailla, tungin melkein koko vaatekaapin sisällön matkalaukkuun. Nyt pelottaa, unohdinko jotain erittäin tärkeää. (Passi, on, raha, on.)Viime tipassa pakkaaminen on niin stressaavaa, etten suosittele sitä kenellekään. Et yhtään tiedä, mitkä ovat sun lempipaitojasi, mitä et tule käyttämään koko vuoden ja niin edelleen. Tein muutenkin melkein kaiken liian myöhään, ostin lahjat isäntäperheelle, otin passikuvia juna/bussilippuihin ja yritin tavata joitakin ihmisiä tällä viikolla.

Mua ei ole muuten varoitettu näistä fiiliksistä ennen lähtöä. Tuntuu niin haikealta katsoa turvallista ja tuttua Suomen maisemaa viimeistä kertaa ennen ensi vuotta. Aivan kuin olisi jättänyt peruskoulun taakseen pitkän oppitien jälkeen tai jotain vastaavaa. Oli aivan kamalaa halata äitiä ja siskoa tietäen, ettei heitä nähdä niin pitkään aikaan. Onneksi on skypet (pelkään perheeni ja sukuni yrittävän ottaa yhteyttä liian usein! :-D heitä tuntien se on hyvin mahdollista!)

Huomenna sitten alkaa uusi luku elämässäni! ;)