31.

107. päivä täällä. Saksa onnistuu aina vaan paremmin ja rakastan niin onnistumisen tunnetta, että harkitsen aloittaa uuden kielen opettelemisen palattuani Suomeen. Kerran otin ilmaislehden ihan huvin vuoksi ja hämmennyin huomattuani ymmärtäväni yhden artikkelin tarkoituksen. Voi sitä riemun määrää.

Välillä tuntuu, että täällä elämä on kuin unta. Melkein koko ajan on tekemistä, eikä ole tylsää. Mulla ei ollut suunnitelmia viime viikonlopulle ja ajattelin ottaa rauhallisesti, mutta juustosarvien jälkeen tunsin hieman yksinäiseksi (olin yksin kotona) ja päätin kysyä kaverilta kuulumisia taka-ajatuksena kysyä tekemistä illaksi. Päästiin sitten yhden luokse pelaamaan vanhaa mariota ja pääsin kotiin vasta eilen aamulla. Ihan kuin heräisin pian koomasta ja kaikki olisi pelkkää valetta. Pelkkää mun mielikuvituksen tuottoa. 

Yritä tehdä läksyjä.

Okei, voisin kertoa vähän tekemisistäni ja mitä Sveitsiin kuuluu.Tänne tuli ensilumi viime torstaina, suunnilleen samaan aikaan kuin Suomessa ja onneksi mulle tuli samana päivänä iso posti Suomesta. Siinä oli lämpimpiä vaatteita sekä talvitakki, eipä tarvitse lainata enää hostsiskolta. Postissa oli myös suklaat, mutta söin loppuun kahdessa päivässä ja rikoin torstaita edeltävänä päivänä tekemäni lupauksen: ei herkkuja.

Viikonloppuna sain unirytmin sekaisin; perjantaina menin nukahtamaan heti kotiin saavuttuani ja katsottuani yhden jakson Greyn anatomiaa. Luulin, että nukkuisin lyhyet päikkärit, mutta päiväunista tulikin 15 tunnin pituinen. No, ei siinä mitään...mutta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ehdin nukkua puoli tuntia.... Kun saavuin kotiin, oli aamu enkä pystynyt nukkumaan enää ja join koko päivän kahvia. 

Tollanen hieno vesijuttu Zürichissa ja tollanen väritys, koska Zürichin kantonin lippu on tollanen.

Ei olisi pitänyt lainata hostsiskon kaverilta tuon sarjan, oon nyt ihan koukussa.

En tiedä, milloin mulla olisi koko päivä vapaata. Enkä muista milloin viimeksi, mutta onneksi joulu tekee tulonsa. Täällä se on todella kaunista, Suomessa ei ole mitään tänne verrattuna. Pitäisi joskus mennä kuvaamaan Zürichiin järjestelmäkameralla.

Minä ja mun tärisevät kädet... mutta kai näette jotain.

Ps. Oon junaillu joka päivä viimeisen kuukauden aikana.

30.

Keine Zeit, keine Motivation.
Tosi on. Mulla on viime aikoina paljon tekemistä taas. Mulla on nykyään maanantaisin saksaa 8-10 ja 13-15, eikä koulu ole kovin lähellä. Sinne pääsee vain bussilla ja junalla, ellei jopa ratikalla. Iltaisin oon niin müde, kun melkein joka päivä pitää nousta puolelta kuudelta. Arvostan enemmän Suomea ja sen koulujärjestelmää. Mulla onkin jo ikävä koulua, saksan kotitehtävien tekeminen aiheuttaa mielihyvää mulle.
Mutta siis, olen käynyt Bernissä ja eksynyt siellä, mutta selvinnyt perille ja tavannut uusia kasvoja. Tajusin, että jos olen ulkomailla ilman kieltä, jota osaisin, viittomakieliset ihmiset ovat tärkeämpiä. Täällä ei monet osaa englantia, koska se on vasta kolmas kieli, jota he opettelevat saksan ja ranskan jälkeen. Huono juttu mulle. Hassuinta koko jutussa on se, etten koskaan ajatellut opettelevani joskus saksaa..

Olen tavannut pari suomalaisia viittomakielisiä täällä, tajusin ja muutenkin mulla on ollut viime aikoina sellainen tunne, etten halua palata sinne Suomeen tietyistä syistä. No ehkä se meneekin tuskaisissa merkeissä, kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkä kevät menee huonommin ja koti-ikävä iskee silloin. Ainakin olen oppinut jotain: arvostaa eri ihmisiä, eri kulttuureja ja kunniottaa heitä. Täällä on vain yksi juttu, jota en ikinä opi: poskipusut. En tiedä milloin tehdä niin ja milloin ei :--D Aina kun joku halaa mua, mietin tosi pitkään miten reagoida!

Mun piti vaihtaa junaa lentokentällä, joten otin tilanteesta kaiken huvin irti. Lähetin kolmelle ystävälle tämän kuvan ja sanoin palaavani Suomeen, koska rikoin sääntöjä pahimmalla tavalla. Ja he uskoivat! Ahahah!

29.

Marraskuu. Hui. Täällä oli pieni halloween torstaina, perheen nuorimmainen meni karkki tai kepponen-kierrokselle. Zürichissa saattaa nähdä kepposten jäljet, mutta siinä se. Huikeaa ajatella, että seuraavaksi onkin jo joulukuu ja joulu! Sen jälkeen voin sanoa suomalaisille, että nähdään tänä vuonna. En voi ymmärtää miksi ihmiset menevät 3 kuukauden vaihtoon, koska se on LIIAN lyhyt. Kun tottuu elämään paikallisen elämää, joutuu palaamaan kotimaahan ja sopeutua uudelleen elämään eri tavalla. En pysty sellaiseen ja olenkin iloinen, että tuun viettämään vielä vajaa 8 kuukautta täällä. Monet täällä ovat sanoneet, että hei mikset muuta tänne, siellä Suomessa on niin kylmää, tai keksivät eri syitä. Täällä on hyvää elää, mutta kaikki mun vahvimmat taidot osoittautuivat turhiksi. Kuka tarvitsee vektoria, suomea tai ruotsia täällä... Saksan opettelua vie vähintään 10 vuotta, kunnes osaisin saksaa sehr gut. Joskus mua ärsyttää, etten osaa sitä hyvin, mutta ehkä ajan kanssa... ;--) Lisäksi haluan aina vaan enemmän mennä yliopistoon ja täällä se olisi mahdotonta; koska olen kuuro ja koska saksa. Hehe, mutta englantikielisiin alueisiin voisin kuvitella muuttavani.

Zürichin aamu 

Toissapäivänä hostisosisko lähti ausseihin kengurujen seuraksi (ne olivat tylsistyneet) 4 kuukaudeksi ja lähdön haikeus näkyi täällä. Se oli kova paikka koko perheelle ja varsinkin poikaystävälle, itsekin meinasin alkaa itkeä katsoessani perhettä. Onneksi mulla oli helpompi lähtö!