7.

Nyt oloni on paljoon parempi, eikä kurkkukipu kiusaa enää. Olen nyt siis ollut kaksi viikkoa täällä Sveitsissä, wow! En tiedä voinko aloittaa työt jo ensi viikolla, vaikka lääkäri määräsikin mulle kaksi viikkoa saikkua. Toisaalta kun eilen käytiin hostäidin ystävän luona, kävely uuvutti mua. Vaikka se olikin 10 minuutin kävelymatka se. Hmph. Haluan nyt mennä kaupunkiin ostamaan pari housuja, tyhmänä otin vain viisi pitkiä housuja (joista kaksi kuviollista, eivätkä sovi ihan kaikkiin paitoihin) ja nyt huomaan tarvitsevani enemmän. Ehkä joskus...pian!
Oon viime aikoina mm. ollut kissavahtina(meille tuli uusi pentu), juonut paljon teetä (pitäähän sitä kofeiinia saada jostain), lepäillyt, ihailllut sveitsiläistä viittomakieltä ja syönyt hyvin. Sveitsiläinen ja suomalainen viittomakielet ovat niin erilaisia, että hui hai. Täällä on myös TOSI vahva huuliokulttuuri ja hostvanhemmat taitavat lip-readingin paljon mua paremmin. Host-siskot saattavat puhua heille ilman viittomista ja vanhemmat ymmärtävät. Epäluonnollista! Host-isä on kertonut, että täällä kuuron on vaikeaa saada töitä, jos ei osaa huuliota. Kaikki ihmiset, joita olen tavannut, ovat erittäin reippaita ja ahkeria. Heillä on monta eri projekteja, harrastuksia ja töitä. Kaippa se on osa sveitsiläistä kulttuuria.
Ruokakulttuuri täällä on vähän erilaista; aamupala, keskipäivän lounas (jonka taisin juuri ohittaa, hups) ja illalla tukevaa päivällistä. Ei iltapalaa ja pikkunälkään saa ottaa mitä vaan. En vielä totu siihen, että saan käyttää täällä mitä vain ja saan ottaa mitä vaan. Ehkä joskus sitten!

Koska olen ollut viime aikoina vaan kotona, kuvasaldo jää vähäiseksi tällä kerralla.

Täällä ruskettuu tosi helposti, olin vain 1-2 tuntia auringossa ja ta-daa!