8.

Saikku jatkuu vielä tämän viikon, vaikka periaatteessa olen parantunut täysin. Ainakin tuntuu siltä, vähän yskä vielä. Viikonloppu ei onneksi mennyt kotona olemiseen (mitä, sanoinko just tätä taloa kodiksi?!), vaan markinnoissa tutustumiseen ja eilen vierailtiin kaupungissa nimeltään Lenzburg. Siellä käytiin museossa, joka kertoi valinnoista. Oli mielenkiintoista tutustua, vaikka silloin vähän harmitti, etten osannut saksaa vielä. Pyysin hostvanhempia tulkkamaan paljon, hih! Kiitos heille! Sen jälkeen vierailtiin viittomakielisen pariskunnan luona ja tajusin ymmärtäväni aina vaan paremmin paremmin. Maistoin jopa ekaa kertaa mustaa vadelmaa, heh!

Tänään, kun kävelin kauppaan ostamaan peilin ja shampoota, koin oudon hetken: mua vastaan tepasteli aasi, hevonen ja poni. Vanhempi mies tosin talutti niitä, mutta se oli outoa. Tämä ei ole mikään kylä, kaukana kaupungista oleva maatilakylä, ei. Täältä kaupunkiin on ehkä 7 minuutin bussimatka ja tää on sellanen kaupunginosa. Silti näen kanoja, lehmiä ja hevosia. Woot.

Vähän matkan päästä törmäsin eläimiin.

Musta on ihanaa, että Winterthur ja koko Sveitsi on niin vanhanaikaista. Erilaista verrattuna Suomeen.

Ps. En voi lakata ihmettelemästä, miten autoilijat kunniottavat kävelijöitä täällä. Aina kun menen suojatielle, auto pysähtyy. Aina.

Pss. Musta tuntuu, että olen yhä kiinni Suomessa.