28.

Eilisen postaus jäi vaivaamaan minua, koska en jaksanut kirjoittaa kunnolla ja muutenkin viime aikoina olen vaan tullut koneelle kirjoittamaan jotain ja ta-daa, enkä mieti kunnolla mitä kirjoittaa eikä postauksissani ole se punainen lanka. Mulla on tähän erittäin hyvä syy; täällä mulla on erittäin pitkiä päiviä(8-10 tuntia, ellei enemmän. Huom. matkustaminen syö paljon aikaa) ja viikonloppuna ohjelmia. En oikein viitsi työpäivän jälkeen mennä koneelle bloggaamaan ja jättää tutustumatta hostperheeseen paremmin. Mua väsyttää aina ja nukahdan "öisin" aikaisemmin, että jaksaisin nousta puolelta kuudelta aamulla. Kun olen koneella, haluan yleensä pois heti enkä jaksa rakentaa tekstini ja miettiä kunnolla mitä kirjoittaa. Vilkaisen vaan kuulumisia facebookissa, luen iltasanomia ja kirjoitan nopeasti tähän jotain, ettei sukulaiset huolestu. Eilen mokasin kunnolla: tekstissäni ei ollut mitään järkevää ja siitähän mun kaverini antoi risuja. Haha! Nyt mulla on sentään aikaa; mulla oli saksaa aamulla 8-10 ja  nyt vapaa-aikaa, joten voin kirjoittaa puhtaaksi. Helpointa olisi lätkäistä kuvia ja ne saavat postauksen näyttämään pitkältä. Vaan en alennu tähän.

Okei. (Yh, ulkona paistaa aurinko ja en tiedä miksi olen sisällä kirjoittamassa...)

Asiasta kukkaruukkuun. Nyt elän ihan normaalia sveitsiläistä elämää, tiedän milloin nousta junasta ja minne mennä. Pärjään yksinkin uudessa paikassa ja voin kommunkoida sveitsiläisten kuurojen kanssa melko ongelmitta. Kyllä muutamat viittomat ovat hukassa, mutta oon paljon parempi verrattuna kuukausi sitten. Kalenteri täyttyy aivan itsestään, ei tarvitse olla tyhjänä panttina enää. Elän päivä kerrallaan ja tuntuu, että lähden liian pian tällä asenteella. Just siitä syystä iloitsen joka pikkuasioista; kun ymmärrän huuliota, kun mukava myyjä piirsi kahvimukiin hymynaaman, kun onnistun saksassa, kun aurinko ilmestyy, kun juna tuli sopivaan aikaan ja elämä tuntuu hymyilevän. Niinkuin toinen vaihtari on sanonut, vaihtovuosi saa ihmisen tajuamaan yhden tärkeän asian, joka unohtuu ihmisiltä: elämä on lyhyt. Vannon suomeen palattuani pidän harvoin vapaapäiviä ja arvostan enemmän "kiireyttä". Levätä ehtii, tärkeintä on pitää hauskaa ja tehdä kaikkea mistä haaveilla. Ei pitäisi riidellä turhista ja odottaa elämän tuloa, vaan toimi!

En nyt jaksa jatkaa tätä, aurinkoinen sää kiinnostaa enemmän. Moikka!

27.

Hiukan kuvia viinitiltalta

"eiei, ei tarvii.. no okei"

*Poseeraus kera hostsiskon*

 Oon hiukan pettynyt YFU:n toimintaan... mua huijattiin härskisti, oon luullu koko ajan olevani Sveitsissä... mutta taidan olla...

...Intiassa

No ei, tuon lehmän näkeminen aiheutti hämminkiä myös yhteyshenkilölle, jonka kanssa olin eilen Zürichissa. Juteltiin kaikesta ja tällä kerralla jutteleminen oli paljooon helpompaa kuin viime kerralla, koska osaan paremmin sveitsiläistä viittomakieltä. Käytiin Prime Towerin huipulla juomassa kahvia ja tapasin myös hänen poikaystävänsä. Pakko sanoa, että olen oppinut rakastamaan Zürichia, vaikka oon tutustunut vain vähän.

picture from "www.primetower.ch"  Just keskellä olevassa tornissa käytiin.

Karu maisema tornelta ja mun peilikuva!

Mun lempparivaatteet tällä hetkellä!

Tänään nukuin pommiin (mun herätyskello lomailee...)ja olin ihan shokissa aamulla. Mulla ei ollut mitään numeroa minne ilmoittaisin ja muuten myöhästyin ekaksi bussista sitten ratikasta, mutta onneksi se ei ollut ongelma! Puuh.  Muuten oon nykyään vanhainkodissa vaan päivän ja koulussa 3 päivää. Jee!

26.

Mä oon onnellinen. Vihdoinkin. Oon odottanut tätä pitkään. Siellä Suomessa lunta sataa ja täällä ollaan vielä syksyssä ;--)  Hihi!
Perjantaina mentiin pikkuhostsiskojen kanssa hosttädin viinitilalle leikkamassa viinirypäleet, joista tulee joskus viiniä. Mielenkiintoinen kokemus, eipä jokainen jamppa pääse kokemaan tällaista. Satokorjuun jälkeen mentiin hosttädin anopin luo syömään makkaraa ja perunasalaattia. Se on kuulemma hosttädin perinnettä, kiva päästä osaksi perinnettä! (sekä tapaamaan muita sukulaisia, okei aika monen oon tavannut jo aikaisemmin.)
Mulla ei oo valitettavasti kuvia (hostserkulla niitä puhelimellaan, enkä oo vielä saanut) ja se oli erittäin harmillista, koska tila on niin kaunis.

Tässä ei oo ees kaikki :--D

 Eilen hostisä avasi ulko-ovet ja tajusi siten etsiä Sumin, jotta voisi laittaa suljettuun huoneeseen ettei se karkaa. No Sumi katosi ja etsittiin koko talosta (kiva siinä, pentu+ 4kerroksinen talo...) sitä, mutta emme löytäneet. Etsittiin ruokapussin kanssa, koska Sumi on ahmatti ja sille ruoka on maailman tärkein asia, mutta sekään ei auttanut. Säikähdimme, että se meni ulos ja ehdittiin laajentaa etsinnät ulos. Mutta onneksi hostpikkusisko löysi sen piilosta (oli jostain syystä paniikissa.) Huh... Kaiken hässäkän jälkeen menin kaupunkiin ostamaan pari talvikenkää, hih! Huomenna aloitan sitten saksan opettelun koulussa, eli kotiopetus loppui. Onneksi tuttu nainen opettaa mua! Oon tavannut jo tarpeeksi uusia ihmisiä, hahah!

Olen tähän menneessä:
-aikuistunut hiukan, taantunut lapsen tasolle hiusten leikkuun jälkeen
-syönyt enemmän omenoita ja kasviksia
-osannut pitää nälän kaukana ennen illallista, mutta syön paljon illallisessa
-uhmannut terveyttä ottamalla salaattia jossa kananmunaa sisältävä kastike
-ostannut enkunkielisen kirjan ja lainannut kaksi sellaista hosttädiltä
-ollut kenkätaivaissa, yhdessä kaupassa on niin ihania ja halpoja kenkiä, tahtoo kaikki!
-mietiskellyt kunnolla tulevaisuutta
-tavannut taas amerikkalaisia vieraita, jotka tiesivät jo musta
-hoitanut joitakin asioita pois alta
-laskenut itselleni sallittu kuukausibudjetti(yhyy)
-ärsyyntynyt taas hiuksista, ne eivät tahdo pysyä kuosissaan
-hillinnyt suomen kielen ikävöintiä lukemalla iltasanomia ja blogeja koko ajan
-tottunut nukkumaan kera kissan

Ps. Mun pitäisi alkaa oikolukea tekstiä ennen julkistamista... :-D

25.

Olen kävellyt viime aikoina hieman enemmän kuin Suomessa. Tykk...Rakastan näitä maisemoita ja aina pitää ikuistaa. Tällä kerralla tarvitsin takin ja en hengästy yhtä helposti kuin viimeksi.

En ymmärrä näitä kivimuodostumia. Mistä tulleet?

Mielenkiintoinen puu

Pieni lehti

 Okei eksyin taas ja luulin jääväni ylämäelle jumiin.

Kävely osa 2.

Tällaista lähistöllä

Avaamalla välilehteen näet tämän isomman version.

Kiivettiin hostäidin ja pikkusiskon kanssa tv-torniin ja mahtava maisema!!! Harmi ettei mulla ollut kunnon kamera...

Mää oon kauan jo miettinyt yhtä juttua. Tiedän, että se aiheuttaa mussa närästystä ja saatan olla erittäin kiukkuinen, mutta jos sen tekee kerran, tekee kipeää vaan yhdeksi päiväksi ehkä? Tai ainakin luulin niin...

 :-( väri kiva lyhyys ei

24.

Jep, tuhoon tuomittu yritys.

23.

Yritän nyt pitää suklaalakkoa. Tuhoon tuomittu yritys.

22.

Vielä yksi turha yksityiskohta ennenkun kerron kuulumisia: olen ollut Sveitsissä 2 kuukautta! Wow!

Ennen tätä viikkoa mulla oli PAO-leiri, jota jännitin kovaa. Junassa mun teki mieli hypätä seuraavalla pysäkille ja sykeeni oli 150/minuutti. Aivot sanoivat, että on ERI asia kirjoittaa enkkua kuin suomea. Onneksi en hypännyt pois, koska viikosta muodostui yksi parhaimmaksi viikoiksi ikinä! En ole koskaan lähentynyt niin monen kanssa viikossa! Muut vaihtarit ovat todellakin parhautta!!!! (ei tarpeeksi huutomerkkejä kuvamaan tunteitani.)
Mulla oli tulkkia vain pari tuntia/päivä, mutta ei se haita pisarakaan. Tulin hyvin toimeen vihon ja kynän kanssa. Mulla on tossa kaapissa vihko täynnä englanniksi kirjoitettuja tekstipätkiä haha!( tai jajaja kuten espanjalaiset/eteläamerikkalaiset tapasivat nauraa)
Olemme vaeltaneet 12 kilometriä(mikä oli paha mulle, en oo harrastanut urheilua pariin kuukauteen sairastelun vuoksi. Varsinkin ylämäki oli paha), opettelleet viittomaan mun johdolla, juttelleet, syöneet suklaata, pelanneet korttia, nauraneet, tutustuneet ja kävelleet pimeässä soihdut valoina! En voi selittää sanoin miten mahtavaa se oli.

Ihana meksikolainen Isabella!

Haha viimeisenä iltana meidän piti esittää jotain, mitä ollaan opittu viikon aikana. Meillä oli pieni pantomiini, missä esitin pahaa poikaa.

"Nyyh kotiin"

 (Thank you for picture, YFU)

Okei, lauantaina palasin kotiin ja purin tavarat nopeasti. Sunnuntaina pakkasin taas ja lähdettiin hostisän kanssa perheen loma-asunnolle, jossa odotti loput perheestä (+hosttäti+sen mies). Vietettiin 5 päivää korkeella ja se oli uusi kokemus mulle heh! Maanantaina ja tiistaina kävimme vielä ylhemmällä katsomassa maisemoita.

Alhaalla maisema oli tällainen

Kun taas ylhäällä odotti tällainen maisema!

Awesome host family!

Hihi

Mä nii tykkään tästä kuvasta!

 Tänään mietittiin pitäiskö palata kotiin. Aluksi oltiin sitä mieltä, ettei.. mutta kunnes sää päätti toisin...

 Lunta satoi 20 senttiä ja oli HANKALAA kantaa laukkuja lumimyräkässä ja mahaan sattuikin, joten jouduin pysähtymään aina välillä. Huh.
Mutta kotona mua odotti ihana

joka nukkuu nyt sylissäni <3

Ps. anteeksi, jos kuvat olivat liian paljon. hiukan innostuin noista maisemoista!

Pss. Mietin myös videopostausta, missä viiton. (Näytän miten huono oon nyt)