torstai 29. elokuuta 2013

9.

Koska tunsin jo paljon paremmin ja toissapäivänä himoitsin jotain naposteltavaa, menin eilen kaupunkiin yksin. Huomaankin pian ihailevani enemmän kaupungin kauniita rakennuksia, enkä mennyt kauppoihin, vaikka näyttivätkin hyviltä. Ostin kuitenkin joitakin vaatteita sekä maailman ihanimman repun (jonka hintaa en tiedä, haha!).
Nimittäin repun hinnassa oli häikkää, eurossa se oli halvempi ! :D Mikäli muutan euro frangiksi, tulisi 30 frangi hinnaksi!
Kun olen ihaillut kylliksi kaupunkia, menin etsimään herkkukauppaa. Juna-asemasta löytyi Lollipop-niminen kauppa, joka myy liian makeita. Kiinnostuin sen sijaan vierellä olevasta postikorttikaupasta. Siellä oli ihania vanhanaikaisia-, taitettuja-, miljoona erilaisia onnittelukortteja ja kaikki mahdollista! Mulla taisi mennä 15 minuuttia kauppaan tutustumiseen, jonka jälkeen menin isoon kaupaan nimeltään Coop. Löysin heti karkkia ja otinkin kaksi isoa haribokarkkipussia (jotta en tarvitsisi ostaa taas lähiaikoina). Sen jälkeen menin katsomaan suklaata ja voi vitsi, valintavaikeus oikein iski! Oma osasto suklaalle! Siis ihan oikeasti, kokonainen osasto pyhitetty suklaalle!!! Säikähdin määrää niin, että otin nopeasti turvallista valkosuklaata.
(huijasin alussa, söin haribokarkit loppuun tänään)
Eikös ookkaa söpö reppu?
Shoppailun jälkeen menin kotiin ja mulla oli ongelmia ulko-oven avaamisessa. Seisoin siellä varmaankin 5-10 minuuttia yrittäen avata oven väärin. Ehdin jopa lähettää hostäidille avunpyyntöjä (olin silloin yksin kotona) ja toivoin, ettei naapuri näe mua. Onneksi tajusin avata sen pian avunpyyntöjen jälkeen, koska hostäiti olisi tulossa vasta tunnin päästä, haha! Sen jälkeen menin pihalle tutkimaan ja löysin söpön koteloetanan (täällä niitä näkee kaikkialla) ja illalla mietin olisiko se vielä siellä, jotta voisin ottaa kuvan. No menin katsomaan ja koin jotain, josta sain pienoisen trauman. Söpön koteloetanan sijasta siellä oli varmaankin 10 sormen pituisia (yksi oli jopa lihava!) etanoita ilman koteloita. Hypin nopeasti sisälle ja kerroin traumasta hostäidille. Hän vaan naurahti ja sanoi, että aamulla niitä on paljon. Hän jopa kerää niitä pussiin ja laittaa pois. Hyi!
Hehe
Tajusin täällä myös perheen merkityksen. Kun seuraa toista perhettä sivusta, ymmärtää molempien osapuolta keskustelussa yms. Tajuaa, miten tärkeä perhe onkin, vanhemmat haluavat parasta lapsilleensa, eivätkä ärsytä tahallaan. Hassua, mun piti oikein matkustaa toiselle maalle tajuakseni. Olette tärkeitä mulle, rakastan teitä! <3





En jaksa enää meikata yhtään :D 
Ps. Rakastan puutarhaa.

4 kommenttia:

  1. postikorttikauppa ♥________♥ saat lähettää mulle hienon kortin!!!!!

    kadehdin t. kateellinen isolla koolla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiin!!! Ja sit ne vanhanaikaiset kortit... ♥♥♥♥ khihii älä kadehdi!

      Poista
  2. oot nätti ilman meikkejäkin! ja se on siistii vaa kävellä ympäriinsä tuntemattomassa kaupungissa ;) kohta se ei oo enää sulle tuntematon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kiitos! Tarkoituksenani ei ollu kalastella kehuja meikitön-lookista, mut kiitos kuitenkin:-D niin onkin! Tutustuu enemmän, jos on itsekseen kaupungissa ;) hihi, en malta odottaa sitä! Ps. Ku kuvasi ei vielä näkynyt, mietin kuka veera olisit (tiedän nimittäin ainakin viisi veeraa :-D)

      Poista

Pura vihasi, ilosi, ikäväsi tai mitä vain! :---)