3.

Eilen sain kivan sähköpostin: saapumisperhe on varmistettu! Eli tässä perheessä tulen majoittumaan pari ensimmäiset viikot ja sen jälkeen katsotaan jäänkö sinne tai siirrynkö toiseen perheeseen. Perheessä on vanhemmat, kolme lasta ja kaksi kissaa! (Jippii, vihdoinkin pääsen asumaan eläinten kanssa!) Ainoa "huono" puoli on se, että perhe asuu 30 minuutin päästä Zurichista, jossa tulen työskentelemään. Eipäs se mitään, kestäähän täällä Jyväskylässä bussiyhteydet yhtä kauan. Kai sen takia yfu haluaa etsiä minulle lähempänä asuvaa perhettä. Asiat näyttävät hoituvan itsestään, eikä mulla ole kuin muutama juttua täällä Suomessa ennen kuin lähden(mm. rokotus). Tänä viikolla yritin siivota huoneeni huonoin menestyksellä; siskon on tarkoitus muuttaa huoneeseeni kun lähden. Käytännössä tämä huone on minun enää pari viikkoa. Ai kauheeta, muistan yhä sitä hetkeä kun halusin maalata seinät vaaleansinisiksi ja muutin ihkaomaan huoneeseen. Mietin, mitä jos jättäisin siivoamiset siskon ja äidin harteille, etten ihan pillahda itkuun jokaisen muistoesineen löytämisen yhteydessä. Jos vaan kehtaisin.
"Yhyy, tämä oli mun ensimmäinen lompakko..."

Oon miettinyt mikä olisi kovin paikka mulle koko vuodessa. Luultavasti kavereiden ja perheen kuvien katsominen facebookista tai instagrammista. Tykkään niin ajatuksesta, että kuulun johonkin ja nyt mun pitäisi seurata vaan sivulta tärkeiden ihmisten elämää. En saisi tietää pintaa syvempiä asioita ennen kuin palaan. Kyllähän saan siellä hyviä kavereita, mutta silti on vaikeaa jättää joitakin ihmisiä (joiden elämään olet kuulunut jopa kymmentä vuotta - tai enemmänkin).  Ymm..

♥