42.

Heissaan! Oon kokenut lyhyessä ajassa niin iloja ettäs pieniä pettymyksiä, mutta en antanut niiden pilata viikkoni! Mun piti mennä italiaan kahdesti, mutta kaveri sattui kadottamaan lompakkonsa niin ei päässyt. Okei se ärsytti, mutta onneksi ehdin suunnitella tälle viikonlopulle jotain kivaa. Viime viikonloppuna käytiin pikkusiskon ja hostäidin kanssa Schaffhausenissa(?) äidin isoäidillä syömässä ja mulla oli taka-ajatuksena tutustua kaupunkiin samalla. Pari kuvaa tuli otettua, tosin puhelimella, joten laatu ei ole huippuluokkaa.

Ps. Tässä kuvat sekaisin

Juna uhkailee rikkovansa.... Ei tosin tullut selväksi, mitä se halusi rikkoa.

Portaiden kapuaminen on täyttä tuskaa.

!!!!!!!!

Kissat, nuo hassut olennot

Auringonottoa kera sumin hehe

Oveni hihi

Oon aloittanut terveelliset elämäntavat, aloitin lenkkeilyn ja korvaan herkut hedelmällä. Koulussa syön kasvisruokaa lihan sijasta ja mua harmittaa aivan valtavasti jos otan vahingossa lihaa sisältävää ruokaa. Oon niin ylpeä itsestäni! Ps. Ehkä se kannattaakin, nimittäin yksi oppilas luuli mun olevan raskaana. Nauroin koko päivän, sillä mahani oli vain turvonnut :----DDD Huijasin olevani ja se hätääntyi "Hei sun täytyy olla sairaalassa!"

Suoristin hiuksiani pitkästä aikaan 

Ulkona on ollut tosi lämmintä, 20 pplussaa viime aikoina ja valitettavasti...tänää alkaa olemaan taas melko kylmää.... :(

41.

Huh, viikonloppu on mennyt hurjan vauhdilla ohi ja nyt on taas maanantai. Ja olin ahkera, vaikka aika väsynyt eilisestä. Olin nimittäin eilen junassa yhteensä 8 tuntia, kun en maltanut odottaa kevätlomaan asti ja matkustaa italiankieliseen sveitsiin. Kävin Locarnossa, aika söpö pieni kaupunki. Tuntui, että olisin italiassa paitsi kaupat oli sveitsiläisiä haha! Siellä oli palmuja ja italian kieli näkyi saksan sijasta, joten oli hiukan outoa. Aurinko porotti, joten nautin farkkutakissani hihi! Lauantaina olin Pizolissa viimeistä kertaa ja harjoittelin vähän enemmän laskettelua huomista varten, mennään koulun oppilaiden kanssa laskettelemaan ja haluan näyttää taitavalta. Oonhan mää vanhin "nuori", joten mulla oli enemmän elämää lasketella eli mun pitäisi olla hyvä. Ainakin ajattelen niin!

Lähetin kaverilleni viestin, että jos menee milanoon, muistaakin ilmoittaa mulle. Mä tuun mukaan, koska se maksaa vajaa 20 euroa! 

Tähän liittyy siisti juttu! Tutkiessani netistä locarnosta, huomasin jotain jännää: ekan maailmansodan jälkeen Ranska, Saksa, Enganti, Belgia, Italia, Puola ja Slovakia sopivat rajoista just Locarnossa. Olin silleen, että vitsit miten siistiä, ois kiva jos löytäisin talon. No saavuessani kaupunkiin häkellyin palmuista niin, että unohdin yritykseni ja onneksi löysin tämän paikan sattumalta! Pakkohan siitä ottaa kuvan :D

Tässä talosa siis päätettiin rajoista!

Terkkuja vaan kylmään suomeen hähä

Harmi vaan, että kaupat oli kiinni

Pilkut taivaissa ovat laskuvarjoja. Vitsit, mä teen joskus sen!

Ps. Myönnän, innostuin hiukan kuvaamisesta.

40.

Helmikuun viimeinen viikko ei mennyt odotetusti: pikkusiskon mahatauti tartutti lähes koko perheeseen, minut mukaan lukien. Välillä tuntuu, että koulu saattaa luulla mun lintsaavan koko ajan, kun satun sairastumaan koko ajan. No, kuten hostvanhemmat sanoivat "nyt pysyt terveenä loppuun asti!" Jep, sitähän mä suunnittelen.
Jostain syystä hiihtolomalla aloin ajatella ja kaivata Suomea enemmän ja enemmän. Nyt ajatukseni pyörii melkein joka päivä siellä, enkä voinut estää ajatukseni kulkemisen. Kavereita, perhettä, sukua, luontoa ja jopa koulua. Katson päivittäin, montako päivää jäljellä. Kunnes päätin lauantaina kurssivalintojen valmiiksi tekemisen jälkeen, etten saisi katsoa enää. Aloin erakoitua aivan huomattani, joten hädissäni lähetin täkäläisille kavereille viestejä. Hups. Mutta päivien laskemisen unohtaminen on alkanut vaikeutua, kun monet muistuttaa minua "hei enää neljä kuukautta ja sitten sä lennät!" Joo, tiedän sen varsin hyvin. Itseasiassa yritän unohtaa.
No, nyt alkaa sujua paremmin. Tai en tiedä, meinasin eilen koko ajan viittoa suomea. Ehehe. Mutta oon sopinut tapaamisia tälle viikolle ja sunnuntaina karkaan ehkä lämpimään ottamaan aurinkoa ja palaan illalla. Ehkä tarvitsen myös vähän omaa aikaa. Saa nähdä. Suunnitelmathan muuttuvat aina.
Osaan nyt hallita paremmin ajatukseni. Tai itseasiassa en vielä ikävöi niin paljon, että itkisin tai on pakko lähteä kotiin.

Ps. Keskityin tähän kirjoittamiseen niin, että unohdin olevani junassa ja valvoa milloin mennä pois. Hups.