49.

Joskus kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Kuvasaldo viime viikonlopusta. Vai? Huomenna mulla on yksi lehtihaastattelu ja sen jälkeen miniloma. Sitten käyn saksankurssilla vielä kerran ja kaksi työpäivää. Sitten yöjunalla Berliiniin. Sitten Suomeen.

48.

3 viikkoa. 22 päivää. Liian vähän aikaa. Apua. Mä oon joskus selaillut muiden blogeja ja ihmetellyt, miltä heistä oikein tuntuu, kun palaamiseen on niin vähän aikaa. Nytpä tiiän sen ja apua. Täytyy tehdä jotain erityistä, mutta en oikein tiedä mitä. Seuraavat 3 viikot on täynnä ohjelmia, tai no pyhitän sunnuntait itselleni ja "mini"lomallani en tiedä mitä tehdä. Apua. Apua. Apua. Sitten olen berliinissä, mutta tulkkien kansa on vähän ongelmia vielä, joten toivottavasti, että kaikki menee hyvin ja tapaan eurooppalaiset vaihtokamut vielä kerran.

Meillä oli PRO viime viikonloppuna ja vitsit miten väsynyt olinkin. Liian vähän kahvia. Joten viikonloppu meni vähän sumussa, menin aikaisin nukkumaan vaikka olikin viimeinen YFU-tapaaminen mun osalta. Mutta tykkään siitä, kun jokainen saa kirjan, missä komeilee jokaisen pärtsä. Oma myös ja sitten nimetään oma kirja,jotta tietäis sen olevan oma. Sitten antaa joillekin, jonka on kirjoitettava oman naaman viereen viesti kirjan omistajalle. En oo lukenut viestejä leirissä, joten kotona monet viestit hymyilyttivät.
Sunnuntaina hyvästeltiin ja olin silloin tosi positiivinen. "Älä itke, tää ei oo hyvästi. Näkemiin pikemminkin!" Mutta sitten maanantaina olin maissa. En tiedä, miksi. Ehkä tajusin myöhään, että se on todellista. Viikonlopun aikana tajusin myös, mitä mun täytyisi tehdä ennen lähtöä. Pari virallista asiaa, pah.