28.

Eilisen postaus jäi vaivaamaan minua, koska en jaksanut kirjoittaa kunnolla ja muutenkin viime aikoina olen vaan tullut koneelle kirjoittamaan jotain ja ta-daa, enkä mieti kunnolla mitä kirjoittaa eikä postauksissani ole se punainen lanka. Mulla on tähän erittäin hyvä syy; täällä mulla on erittäin pitkiä päiviä(8-10 tuntia, ellei enemmän. Huom. matkustaminen syö paljon aikaa) ja viikonloppuna ohjelmia. En oikein viitsi työpäivän jälkeen mennä koneelle bloggaamaan ja jättää tutustumatta hostperheeseen paremmin. Mua väsyttää aina ja nukahdan "öisin" aikaisemmin, että jaksaisin nousta puolelta kuudelta aamulla. Kun olen koneella, haluan yleensä pois heti enkä jaksa rakentaa tekstini ja miettiä kunnolla mitä kirjoittaa. Vilkaisen vaan kuulumisia facebookissa, luen iltasanomia ja kirjoitan nopeasti tähän jotain, ettei sukulaiset huolestu. Eilen mokasin kunnolla: tekstissäni ei ollut mitään järkevää ja siitähän mun kaverini antoi risuja. Haha! Nyt mulla on sentään aikaa; mulla oli saksaa aamulla 8-10 ja  nyt vapaa-aikaa, joten voin kirjoittaa puhtaaksi. Helpointa olisi lätkäistä kuvia ja ne saavat postauksen näyttämään pitkältä. Vaan en alennu tähän.

Okei. (Yh, ulkona paistaa aurinko ja en tiedä miksi olen sisällä kirjoittamassa...)

Asiasta kukkaruukkuun. Nyt elän ihan normaalia sveitsiläistä elämää, tiedän milloin nousta junasta ja minne mennä. Pärjään yksinkin uudessa paikassa ja voin kommunkoida sveitsiläisten kuurojen kanssa melko ongelmitta. Kyllä muutamat viittomat ovat hukassa, mutta oon paljon parempi verrattuna kuukausi sitten. Kalenteri täyttyy aivan itsestään, ei tarvitse olla tyhjänä panttina enää. Elän päivä kerrallaan ja tuntuu, että lähden liian pian tällä asenteella. Just siitä syystä iloitsen joka pikkuasioista; kun ymmärrän huuliota, kun mukava myyjä piirsi kahvimukiin hymynaaman, kun onnistun saksassa, kun aurinko ilmestyy, kun juna tuli sopivaan aikaan ja elämä tuntuu hymyilevän. Niinkuin toinen vaihtari on sanonut, vaihtovuosi saa ihmisen tajuamaan yhden tärkeän asian, joka unohtuu ihmisiltä: elämä on lyhyt. Vannon suomeen palattuani pidän harvoin vapaapäiviä ja arvostan enemmän "kiireyttä". Levätä ehtii, tärkeintä on pitää hauskaa ja tehdä kaikkea mistä haaveilla. Ei pitäisi riidellä turhista ja odottaa elämän tuloa, vaan toimi!

En nyt jaksa jatkaa tätä, aurinkoinen sää kiinnostaa enemmän. Moikka!