29.

Marraskuu. Hui. Täällä oli pieni halloween torstaina, perheen nuorimmainen meni karkki tai kepponen-kierrokselle. Zürichissa saattaa nähdä kepposten jäljet, mutta siinä se. Huikeaa ajatella, että seuraavaksi onkin jo joulukuu ja joulu! Sen jälkeen voin sanoa suomalaisille, että nähdään tänä vuonna. En voi ymmärtää miksi ihmiset menevät 3 kuukauden vaihtoon, koska se on LIIAN lyhyt. Kun tottuu elämään paikallisen elämää, joutuu palaamaan kotimaahan ja sopeutua uudelleen elämään eri tavalla. En pysty sellaiseen ja olenkin iloinen, että tuun viettämään vielä vajaa 8 kuukautta täällä. Monet täällä ovat sanoneet, että hei mikset muuta tänne, siellä Suomessa on niin kylmää, tai keksivät eri syitä. Täällä on hyvää elää, mutta kaikki mun vahvimmat taidot osoittautuivat turhiksi. Kuka tarvitsee vektoria, suomea tai ruotsia täällä... Saksan opettelua vie vähintään 10 vuotta, kunnes osaisin saksaa sehr gut. Joskus mua ärsyttää, etten osaa sitä hyvin, mutta ehkä ajan kanssa... ;--) Lisäksi haluan aina vaan enemmän mennä yliopistoon ja täällä se olisi mahdotonta; koska olen kuuro ja koska saksa. Hehe, mutta englantikielisiin alueisiin voisin kuvitella muuttavani.

Zürichin aamu 

Toissapäivänä hostisosisko lähti ausseihin kengurujen seuraksi (ne olivat tylsistyneet) 4 kuukaudeksi ja lähdön haikeus näkyi täällä. Se oli kova paikka koko perheelle ja varsinkin poikaystävälle, itsekin meinasin alkaa itkeä katsoessani perhettä. Onneksi mulla oli helpompi lähtö!