31.

107. päivä täällä. Saksa onnistuu aina vaan paremmin ja rakastan niin onnistumisen tunnetta, että harkitsen aloittaa uuden kielen opettelemisen palattuani Suomeen. Kerran otin ilmaislehden ihan huvin vuoksi ja hämmennyin huomattuani ymmärtäväni yhden artikkelin tarkoituksen. Voi sitä riemun määrää.

Välillä tuntuu, että täällä elämä on kuin unta. Melkein koko ajan on tekemistä, eikä ole tylsää. Mulla ei ollut suunnitelmia viime viikonlopulle ja ajattelin ottaa rauhallisesti, mutta juustosarvien jälkeen tunsin hieman yksinäiseksi (olin yksin kotona) ja päätin kysyä kaverilta kuulumisia taka-ajatuksena kysyä tekemistä illaksi. Päästiin sitten yhden luokse pelaamaan vanhaa mariota ja pääsin kotiin vasta eilen aamulla. Ihan kuin heräisin pian koomasta ja kaikki olisi pelkkää valetta. Pelkkää mun mielikuvituksen tuottoa. 

Yritä tehdä läksyjä.

Okei, voisin kertoa vähän tekemisistäni ja mitä Sveitsiin kuuluu.Tänne tuli ensilumi viime torstaina, suunnilleen samaan aikaan kuin Suomessa ja onneksi mulle tuli samana päivänä iso posti Suomesta. Siinä oli lämpimpiä vaatteita sekä talvitakki, eipä tarvitse lainata enää hostsiskolta. Postissa oli myös suklaat, mutta söin loppuun kahdessa päivässä ja rikoin torstaita edeltävänä päivänä tekemäni lupauksen: ei herkkuja.

Viikonloppuna sain unirytmin sekaisin; perjantaina menin nukahtamaan heti kotiin saavuttuani ja katsottuani yhden jakson Greyn anatomiaa. Luulin, että nukkuisin lyhyet päikkärit, mutta päiväunista tulikin 15 tunnin pituinen. No, ei siinä mitään...mutta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ehdin nukkua puoli tuntia.... Kun saavuin kotiin, oli aamu enkä pystynyt nukkumaan enää ja join koko päivän kahvia. 

Tollanen hieno vesijuttu Zürichissa ja tollanen väritys, koska Zürichin kantonin lippu on tollanen.

Ei olisi pitänyt lainata hostsiskon kaverilta tuon sarjan, oon nyt ihan koukussa.

En tiedä, milloin mulla olisi koko päivä vapaata. Enkä muista milloin viimeksi, mutta onneksi joulu tekee tulonsa. Täällä se on todella kaunista, Suomessa ei ole mitään tänne verrattuna. Pitäisi joskus mennä kuvaamaan Zürichiin järjestelmäkameralla.

Minä ja mun tärisevät kädet... mutta kai näette jotain.

Ps. Oon junaillu joka päivä viimeisen kuukauden aikana.