38.

Ehdin kirjoittaa vaan nopeasti, mutta mulle kuuluu pelkkää hyvää. Okei tänään oli erittäin huono päivä, mutta kyllä se siitä. Viikko ennen hiihtolomaa olin väsynyt joka päivänä ja meinaan aina nukahtaa jo neljän maissa, mutta velvollisuus pakotti mua valvomaan. Perhe nimittäin luotti talon mulle. Ja läksi lomalle. Kadehdin viikon. Mutta pärjäsin melko hyvin ja perjantaina olin yhtä hymyä. Loma alkaisi. Jees. Mutta lauantai perhe lähti hakemaan isosiskoa ausseista. Kengurut ja koalat kyllästyivät valitettavasti häneen, joten hän joutui palaamaan. Eli loma-asunto oli minun päivän. Opin lämmittämään takkaa ja se oli huisin jännää, mutta kyllästyin illalla jo yksin olemiseen ja kissat vaan nukkuivat koko ajan. Okei paitsi silloin kun kokkaan, ne heräävät. Odotin perheen paluuta kuin kuuta nousevaa, mutta näky aamulla sai mua masentumaan. Kova tuuli. Hissit ei toimineet. Kuulemma hostäiti oli ärsyyntynyt ja soittanut monta kertaa firmaan, mutta he vaan tyynesti sanoivat, etteivät voi antaa hissien kulkea koska myrsky. Myrsky. Vietin ehkä vaihtarivuoden tylsimmän päivän katsoen 6 elokuvaa päivän sisällä ja ruokakin meinasi loppua. Kaipasin ihmistä. Kaipasin laskettelua. Onneksi seuraavana päivänä perhe palasi, sillä muuten menettäisin järkeni ja maukun kilpaa kissojen kanssa. Nyt olen palannut kotiin ja stressaantunut seuraavasta viikosta. Toivottavasti kaikki menee nappiin. Ei meinannut mennä tänään, koska pizolissa oli tänään taas tuulista ja hissit eivät välillä toimineet. Kun pääsin alas, jouduin odottamaan bussia tunnin ja sitten myöhästyin junalta joten jouduin odottamaan taas tunnin ja ette arvaa, miten vaikeaa etten ala huudella suomalaisia kirossanoja. Oikeasti. Mulla oli painava laukku, kassi ja sukset. Mutta nyt onnellisesti kotona kera punaisten silmien, koska täällä asustaa kaksi koiraa tällä viikolla. Ja mähän oon allergisempi koirille kuin kissoille.

Ensi viikosta tulee mahtava tai sitten ei, mutta vannon kulkevani koko ajan kamera kaulassa.