20.

Nyt olen junassa, menossa Bulle-nimisen kaupungin lähellä olevaan paikkaan leirille. Leiri on siis vaihtariyhtiön YFU:n järjestämä, eli sinne tulee mun lisäksi n. 50 muita vaihtareita. Kieltämättä jännittää hieman, sillä sinne tulee kuulevia ja mulla on tulkkia vain puoleksi ajaksi. Jännittää myös ymmärtävätkö tulkit minua ja osaavatko muut vaihtarit enkkua, koska tänne tullaan opettelemaan saksaa. Tiedän, että kaikki tulee menemään hyvin, mutta tämä vähän jännittäminen on vaan hyvästä. ;-)
Viime aikoina en oikein tehnyt mitään erikoista, paitsi ollut ehkä kielisolmussa; koulussa vieraili n. 20 saksalaisia yliopiston opiskelijoita ja niillä oli eri viittomakieli. Perjantaina kävin viittomakielisten kahvilassa(paikka siis vaihtuu aina välillä, vuosittainen tapahtuma) ja hostäiti sanoi yhdelle tarjoilijalle, että saatan ymmärtää ruotsalaista viittomakieltä ja se alkoikin viittoa mulle ruotsia... :-D eli 24 tunnin sisällä olen yrittänyt ymmärtää amerikkalaista, ruotsalaista, saksalaista ja sveitsiläistä viittomakieltä.
Samassa kahvilassa oli joitakin nuoria, jotka lupasivat ottaa minut mukaan jonnekkin, mutta seuraavat kaksi viikot ovat jo täynnä ohjelmia. Tän viikon olen bullessa, seuraavalla Pizolissa loma-asunnolla (ja tuun vaeltamaan paljon, uusi kokemus!). Eilen olin syksyfestivaaleissa eräässä kylässä, se kuulemma kuuluu sveitsiläiseen kulttuuriin. Siellä oli sellaisia työpajoja, eri telttoja ja herkkuja. Lihan haju saavutti minut ja koko päivän himoitsin vaan lihaa, mutta jätin ostamatta. Sen sijaan en kestänyt suklaalla kuorutettujen omenoitten houkutusta ja ostin niitä kaksi... :-D namm!

Pikkujuttuja:
1. Syksy on saapunut tänne ja se näkyy aurinkokukkien muuttumisesta ruskeiksi :-(
2. Lue aina ensin ohjeet. Älä yritä selittää itsellesi, ettet muka osaa kieltä, kuvalliset ohjeet auttavat. Mää luulin osaavani käyttää välipala-automaattia, mutta luulin koneen syövän mun rahat ja meinasin alkaa ravistaa sitä, kunnes luin ohjeet ja pitää painaa yhtä näppäintä niin saa vaihtorahat. Vähän vierellä oleva tuijotti mua.
3. Kun junien ovet sulkeutuivat ja porras poistunut, on turha yrittää painaa aukene seesam-näppäintä. Se ei aukene enää.
4. Mun kävelyvauhti on nykyään paljon nopeampi ja ehdin aina paikkaan liian aikaisemmin. Perjantaina yritin jopa hidastaa ostamalla ruokaa, mutta ehdin silti aikasempaan raitikkaan...
5. Mun suomalaisen viittomakielen taito huononi jo. Kestää aikaa tuottaa sitä ja sen viittomat ovat outoja musta. Äsh.

19.

Aika kuluu niin nopeasti täällä, huh! Olen varmaan kohta Suomessa, siltä se ainakin tuntuu. Sunnuntaina meille tuli amerikkalainen pariskunta ja nyt olen aivan sekaisin, milloinkin viitotaan amerikkaa ja milloin sveitsiä. Maanantaina menimme amerikkalaispariskunnan ja hostisän kanssa  katsomaan hostperheen loma-asuntoa Pizolissa (olen niin onnekas, asunto alpeilla!) ja vierailtiin myös Appenzellissa. Huikeat maisemat!

Hämmästyin myös amerikkalaisten avoimuudesta, naispuolinen maanantaina "kun ollaan kotona, annan sulle osoitetiedot ja kaikki, niin sun pitäis tulla meille joskus kun olet amerikassa!". :--D Ehdittiin siis tuntea vajaan päivän. 

Minikirkko ::D

Tiistaina palasin taas kouluun ja tykkäsin olla siellä, verrata kokemuksia omiin ja niin edelleen. Kiitän kohtaloa siitä, että synnyin Suomeen!

18.

Eilen piti nousta jo puoli kuuden aikaan, kiitos työmatkan. Eli mulla oli ensimmäinen päivä kuurojen koulussa. Onnistuin taas eksymään ja myöhästymään hiukan, taitoa. Siellä oli erilaista verrattuna vanhainkotiin, enemmän viittovia käsiä ja vähemmän huuliota. (Mutta silti Suomessa on parempaa; geometriaa opetettiin huuliolla, enkä käsitä miten oppilaat ymmärtävät.) Mulle keksittiin teitteilyviittoma heti viidessä minuutissa korkean otsani ansiosta... :D Olen siis oppilaille "Frau (neiti/rouva) Hämälä". Ihmettelemisen aihetta riitti, kuten se, ettei matikkaa ja geometriaa opeteta yhdessä vaan erikseen ja oppilaat kättelevät opettajaa (ja minua!) aamulla ja iltapäivällä. Vitsit, en ole tottunut!
Monet oppilaat luulivat mua vanhemmaksi kuin olen oikeasti, mutta alan huolestua toden teolla; yksi 12-13 vuotias luuli minua 33-vuotiaaksi! Ääääää, ikäkriisi!
Koska tänään ollaan kotona vaan, päätin (okei hostisä kehotti) lähteä kävelemään lähistölle.

Eläimiä näkyy joka paikalla. Tässä on kanoja ja  läheltä löytyi kaneja. Tuli mieleen, että täällä syödään itse kasvatettuja kaneja.. :(

Vakava hetki kameran kanssa

"Oho! Täytyypä kuvata!" Mehiläispesä tai mitä lie

Viinirypäleitä kaikkialla

Etana säikähti jalkaa ja käpertyi, mutta katsokaa miten iso!! Hyii!!

17.

Oon viime aikoina kirjoitellut puhelimeen muistiinpanoja, etten unohtaisi kirjoittaa ajatuksiani blogiin.

1. En yhtään tykkää siitä, että Monikoja riittää täällä. :( Monika on täällä melko yleinen nimi.

2. Suomessa mulle kaksi kertaa junailua per viikko on jo liikaa, mutta täällä istun junassa yhteensä 8 tuntia per viikko. Perusmeininkiä.

3. En käsitä, että Italia on naapurimaa ja sinne voi ajaa autolla. Mietin pitkään wow hostisä menee niin kauas arkipäivänä ennen kuin tajusin.

4. Mua tuntevat tietävät mun pitävän enemmän koulusta kuin työstä ja muutenkin en ole kovin hyvä käsistäni. Oon huomannut täällä taitojeni olevan turhia. Pahus, minne käytetään vektoria. Entäs ruotsia(okei naapurin kanssa juttelemiseen)?

5. Mutta sentään tein eilen psykologisen havainnon ja filosofioin itsekseni (vaikka ei oo vielä filosofiakurssia). On se yleissivistys hieno juttu.

Hiukan mulla on ikävä suomalaisia kavereita.

16.

Kävimme tänään Baselissa Karinin (se ensimmäinen hostäiti) ja hänen siskonsa Rebeccan kanssa.
Kuvat kertotkoon puolestani!

Tällaista se oli! :D

kauniit sisarukset! 

Tässä vaiheessa kylmäväreeet tuli!

"Vieläkö on matkaa?"

Nam!

Karin&Rebecca olivat kilttejä ja ostivat hostperheelleni tällaista suklaata!

Sellainen päivä. Kirkkoon tutustuminen omasta tahdosta oli aivan toisenlaista kuin koulun kanssa ja oon täällä kiiinnostuneempi historiasta, koska täällä kaikkialla on vanhanaikaista. Yhden tuijoittelu kahvilassa vähän laimensi päivää, mutta ei se mitään! Oli kivaa!