34.

Sumi on sylissäni nyt ja oon ihan intoa täynnä. Joulu! Mulla on pitkä joulu tiedossa, paljon vierailuja ja paljon jouluviettoa. Huomenna vietän joulua hostperheen kesken, ylihuomenna mennään hostäidin äidille, torstaina taas Churiin, tutun Pizol-vuoren luo ja silloin vietetään joulu hostäidin sisarusten kanssa jos nyt ymmärsin oikein. Perheen tapana on arpoa kenelle saa antaa lahjan. No mulle osui sitten yksi vaikeimmista. :--D Oon ostanut lahjan mutten tiedä tykkääkö lahjan saaja lahjasta. Huh, kolme lahjaa viime lauseessa. Perjantaina ajetaan St. Galleniin viettämään joulua hostisän vanhemmilla. Illalla palataan taas Pizoliin. Saa nähdä miten kauan pärjään ilman nettiä valittamatta. Hmm.. Ainakin nyt mulla on pari kirjaa (englanniksi) ja tuun laskettelemaan PALJON! Aww. Haluan myös kokeilla lumilautailua pitkästä aikaan ja saa nähdä, kokeilenko vai en.Täällä Zürichin lähistöllä ei oo lunta, mutta vähän korkeammalla on ja Alpeilla on muutenkin vyöryvaaraa, huiii.

Rakastan uusia kenkiä

ja tukkaa.

33.

Kävin Karinin kanssa lauantaina Solothurnissa. Söpö kaupunki, vanhanaikaisuus näkyi selvästi ja 11 on se juttu Solothurnissa. 11 vesijuttua (harvoja suomen sanoja, joita en muista enää) 11 linnakkeen puolustajille muistoksi, tuolle kirkolle on yhteensä 33 portaita, 11 portaita per taso. Kirkossa käymisen jälkeen mua harmittaa, etten ole katolinen. Olisin halunnut mennä naimisiin tuossa kirkossa, oli ehkä kaunein kirkko. Paljon yksityiskohtia, katossa ihania maalauksia ja muutenkin värikontrasti on älyttömän ihana! Näin myös maailman isoimman joulukalenterin, heh. Pitäisi mennä pian joulutorttutaikinan kimppuun, koska kissat ovat jatkuvasti sen kimpussa...

32.

Hauska, vähän jäätynyttä ruohoa vasemmalla varjossa ja sulannutta oikealla auringossa

Joulumarkkinoilta, jossa ihmiset kirjaimellisesti tönivät koko ajan

Juna-asemasta löytyy kaikki..

Ajattelin lisätä pari kuvia Zürichista ja jakaa vähän kuulumisia. En jaksanut viime aikoina kirjoittaa mitään, koska olen ollut kipeänä 10 päivää. (Infektio iski, tein virheen tarkistaessani wikipediasta mitä siinä on.) Postauksissani on luonnos, mutta ehkä joskus inspiraatio iskee kirjoittaa sen valmiiksi. Tai jos mua ärsyttää taas tarpeeksi. Liittyy siis kuuroihin ja kuurojen oikeuksiin täällä, mutta siitä tulisi ennätyspitkä postaus, jos MULTA löytyy aikaa. Eli tarvitaan kiehutta monikaa, jolla on inspistä ja aikaa kirjoittaa. Rukoilkaa!
Yritän ehtiä kirjoittaa enemmän lähiaikoina, vointini on parempi nyt lääkkeitä(ja antibioottia) saatuani.
Ps. Joulu on stressaavaa. En ehtinyt ostaa lahjaa parille henkilölle ja nyt joulun alla pitäisi!!!

31.

107. päivä täällä. Saksa onnistuu aina vaan paremmin ja rakastan niin onnistumisen tunnetta, että harkitsen aloittaa uuden kielen opettelemisen palattuani Suomeen. Kerran otin ilmaislehden ihan huvin vuoksi ja hämmennyin huomattuani ymmärtäväni yhden artikkelin tarkoituksen. Voi sitä riemun määrää.

Välillä tuntuu, että täällä elämä on kuin unta. Melkein koko ajan on tekemistä, eikä ole tylsää. Mulla ei ollut suunnitelmia viime viikonlopulle ja ajattelin ottaa rauhallisesti, mutta juustosarvien jälkeen tunsin hieman yksinäiseksi (olin yksin kotona) ja päätin kysyä kaverilta kuulumisia taka-ajatuksena kysyä tekemistä illaksi. Päästiin sitten yhden luokse pelaamaan vanhaa mariota ja pääsin kotiin vasta eilen aamulla. Ihan kuin heräisin pian koomasta ja kaikki olisi pelkkää valetta. Pelkkää mun mielikuvituksen tuottoa. 

Yritä tehdä läksyjä.

Okei, voisin kertoa vähän tekemisistäni ja mitä Sveitsiin kuuluu.Tänne tuli ensilumi viime torstaina, suunnilleen samaan aikaan kuin Suomessa ja onneksi mulle tuli samana päivänä iso posti Suomesta. Siinä oli lämpimpiä vaatteita sekä talvitakki, eipä tarvitse lainata enää hostsiskolta. Postissa oli myös suklaat, mutta söin loppuun kahdessa päivässä ja rikoin torstaita edeltävänä päivänä tekemäni lupauksen: ei herkkuja.

Viikonloppuna sain unirytmin sekaisin; perjantaina menin nukahtamaan heti kotiin saavuttuani ja katsottuani yhden jakson Greyn anatomiaa. Luulin, että nukkuisin lyhyet päikkärit, mutta päiväunista tulikin 15 tunnin pituinen. No, ei siinä mitään...mutta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ehdin nukkua puoli tuntia.... Kun saavuin kotiin, oli aamu enkä pystynyt nukkumaan enää ja join koko päivän kahvia. 

Tollanen hieno vesijuttu Zürichissa ja tollanen väritys, koska Zürichin kantonin lippu on tollanen.

Ei olisi pitänyt lainata hostsiskon kaverilta tuon sarjan, oon nyt ihan koukussa.

En tiedä, milloin mulla olisi koko päivä vapaata. Enkä muista milloin viimeksi, mutta onneksi joulu tekee tulonsa. Täällä se on todella kaunista, Suomessa ei ole mitään tänne verrattuna. Pitäisi joskus mennä kuvaamaan Zürichiin järjestelmäkameralla.

Minä ja mun tärisevät kädet... mutta kai näette jotain.

Ps. Oon junaillu joka päivä viimeisen kuukauden aikana.

30.

Keine Zeit, keine Motivation.
Tosi on. Mulla on viime aikoina paljon tekemistä taas. Mulla on nykyään maanantaisin saksaa 8-10 ja 13-15, eikä koulu ole kovin lähellä. Sinne pääsee vain bussilla ja junalla, ellei jopa ratikalla. Iltaisin oon niin müde, kun melkein joka päivä pitää nousta puolelta kuudelta. Arvostan enemmän Suomea ja sen koulujärjestelmää. Mulla onkin jo ikävä koulua, saksan kotitehtävien tekeminen aiheuttaa mielihyvää mulle.
Mutta siis, olen käynyt Bernissä ja eksynyt siellä, mutta selvinnyt perille ja tavannut uusia kasvoja. Tajusin, että jos olen ulkomailla ilman kieltä, jota osaisin, viittomakieliset ihmiset ovat tärkeämpiä. Täällä ei monet osaa englantia, koska se on vasta kolmas kieli, jota he opettelevat saksan ja ranskan jälkeen. Huono juttu mulle. Hassuinta koko jutussa on se, etten koskaan ajatellut opettelevani joskus saksaa..

Olen tavannut pari suomalaisia viittomakielisiä täällä, tajusin ja muutenkin mulla on ollut viime aikoina sellainen tunne, etten halua palata sinne Suomeen tietyistä syistä. No ehkä se meneekin tuskaisissa merkeissä, kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkä kevät menee huonommin ja koti-ikävä iskee silloin. Ainakin olen oppinut jotain: arvostaa eri ihmisiä, eri kulttuureja ja kunniottaa heitä. Täällä on vain yksi juttu, jota en ikinä opi: poskipusut. En tiedä milloin tehdä niin ja milloin ei :--D Aina kun joku halaa mua, mietin tosi pitkään miten reagoida!

Mun piti vaihtaa junaa lentokentällä, joten otin tilanteesta kaiken huvin irti. Lähetin kolmelle ystävälle tämän kuvan ja sanoin palaavani Suomeen, koska rikoin sääntöjä pahimmalla tavalla. Ja he uskoivat! Ahahah!

29.

Marraskuu. Hui. Täällä oli pieni halloween torstaina, perheen nuorimmainen meni karkki tai kepponen-kierrokselle. Zürichissa saattaa nähdä kepposten jäljet, mutta siinä se. Huikeaa ajatella, että seuraavaksi onkin jo joulukuu ja joulu! Sen jälkeen voin sanoa suomalaisille, että nähdään tänä vuonna. En voi ymmärtää miksi ihmiset menevät 3 kuukauden vaihtoon, koska se on LIIAN lyhyt. Kun tottuu elämään paikallisen elämää, joutuu palaamaan kotimaahan ja sopeutua uudelleen elämään eri tavalla. En pysty sellaiseen ja olenkin iloinen, että tuun viettämään vielä vajaa 8 kuukautta täällä. Monet täällä ovat sanoneet, että hei mikset muuta tänne, siellä Suomessa on niin kylmää, tai keksivät eri syitä. Täällä on hyvää elää, mutta kaikki mun vahvimmat taidot osoittautuivat turhiksi. Kuka tarvitsee vektoria, suomea tai ruotsia täällä... Saksan opettelua vie vähintään 10 vuotta, kunnes osaisin saksaa sehr gut. Joskus mua ärsyttää, etten osaa sitä hyvin, mutta ehkä ajan kanssa... ;--) Lisäksi haluan aina vaan enemmän mennä yliopistoon ja täällä se olisi mahdotonta; koska olen kuuro ja koska saksa. Hehe, mutta englantikielisiin alueisiin voisin kuvitella muuttavani.

Zürichin aamu 

Toissapäivänä hostisosisko lähti ausseihin kengurujen seuraksi (ne olivat tylsistyneet) 4 kuukaudeksi ja lähdön haikeus näkyi täällä. Se oli kova paikka koko perheelle ja varsinkin poikaystävälle, itsekin meinasin alkaa itkeä katsoessani perhettä. Onneksi mulla oli helpompi lähtö!

28.

Eilisen postaus jäi vaivaamaan minua, koska en jaksanut kirjoittaa kunnolla ja muutenkin viime aikoina olen vaan tullut koneelle kirjoittamaan jotain ja ta-daa, enkä mieti kunnolla mitä kirjoittaa eikä postauksissani ole se punainen lanka. Mulla on tähän erittäin hyvä syy; täällä mulla on erittäin pitkiä päiviä(8-10 tuntia, ellei enemmän. Huom. matkustaminen syö paljon aikaa) ja viikonloppuna ohjelmia. En oikein viitsi työpäivän jälkeen mennä koneelle bloggaamaan ja jättää tutustumatta hostperheeseen paremmin. Mua väsyttää aina ja nukahdan "öisin" aikaisemmin, että jaksaisin nousta puolelta kuudelta aamulla. Kun olen koneella, haluan yleensä pois heti enkä jaksa rakentaa tekstini ja miettiä kunnolla mitä kirjoittaa. Vilkaisen vaan kuulumisia facebookissa, luen iltasanomia ja kirjoitan nopeasti tähän jotain, ettei sukulaiset huolestu. Eilen mokasin kunnolla: tekstissäni ei ollut mitään järkevää ja siitähän mun kaverini antoi risuja. Haha! Nyt mulla on sentään aikaa; mulla oli saksaa aamulla 8-10 ja  nyt vapaa-aikaa, joten voin kirjoittaa puhtaaksi. Helpointa olisi lätkäistä kuvia ja ne saavat postauksen näyttämään pitkältä. Vaan en alennu tähän.

Okei. (Yh, ulkona paistaa aurinko ja en tiedä miksi olen sisällä kirjoittamassa...)

Asiasta kukkaruukkuun. Nyt elän ihan normaalia sveitsiläistä elämää, tiedän milloin nousta junasta ja minne mennä. Pärjään yksinkin uudessa paikassa ja voin kommunkoida sveitsiläisten kuurojen kanssa melko ongelmitta. Kyllä muutamat viittomat ovat hukassa, mutta oon paljon parempi verrattuna kuukausi sitten. Kalenteri täyttyy aivan itsestään, ei tarvitse olla tyhjänä panttina enää. Elän päivä kerrallaan ja tuntuu, että lähden liian pian tällä asenteella. Just siitä syystä iloitsen joka pikkuasioista; kun ymmärrän huuliota, kun mukava myyjä piirsi kahvimukiin hymynaaman, kun onnistun saksassa, kun aurinko ilmestyy, kun juna tuli sopivaan aikaan ja elämä tuntuu hymyilevän. Niinkuin toinen vaihtari on sanonut, vaihtovuosi saa ihmisen tajuamaan yhden tärkeän asian, joka unohtuu ihmisiltä: elämä on lyhyt. Vannon suomeen palattuani pidän harvoin vapaapäiviä ja arvostan enemmän "kiireyttä". Levätä ehtii, tärkeintä on pitää hauskaa ja tehdä kaikkea mistä haaveilla. Ei pitäisi riidellä turhista ja odottaa elämän tuloa, vaan toimi!

En nyt jaksa jatkaa tätä, aurinkoinen sää kiinnostaa enemmän. Moikka!

27.

Hiukan kuvia viinitiltalta

"eiei, ei tarvii.. no okei"

*Poseeraus kera hostsiskon*

 Oon hiukan pettynyt YFU:n toimintaan... mua huijattiin härskisti, oon luullu koko ajan olevani Sveitsissä... mutta taidan olla...

...Intiassa

No ei, tuon lehmän näkeminen aiheutti hämminkiä myös yhteyshenkilölle, jonka kanssa olin eilen Zürichissa. Juteltiin kaikesta ja tällä kerralla jutteleminen oli paljooon helpompaa kuin viime kerralla, koska osaan paremmin sveitsiläistä viittomakieltä. Käytiin Prime Towerin huipulla juomassa kahvia ja tapasin myös hänen poikaystävänsä. Pakko sanoa, että olen oppinut rakastamaan Zürichia, vaikka oon tutustunut vain vähän.

picture from "www.primetower.ch"  Just keskellä olevassa tornissa käytiin.

Karu maisema tornelta ja mun peilikuva!

Mun lempparivaatteet tällä hetkellä!

Tänään nukuin pommiin (mun herätyskello lomailee...)ja olin ihan shokissa aamulla. Mulla ei ollut mitään numeroa minne ilmoittaisin ja muuten myöhästyin ekaksi bussista sitten ratikasta, mutta onneksi se ei ollut ongelma! Puuh.  Muuten oon nykyään vanhainkodissa vaan päivän ja koulussa 3 päivää. Jee!

26.

Mä oon onnellinen. Vihdoinkin. Oon odottanut tätä pitkään. Siellä Suomessa lunta sataa ja täällä ollaan vielä syksyssä ;--)  Hihi!
Perjantaina mentiin pikkuhostsiskojen kanssa hosttädin viinitilalle leikkamassa viinirypäleet, joista tulee joskus viiniä. Mielenkiintoinen kokemus, eipä jokainen jamppa pääse kokemaan tällaista. Satokorjuun jälkeen mentiin hosttädin anopin luo syömään makkaraa ja perunasalaattia. Se on kuulemma hosttädin perinnettä, kiva päästä osaksi perinnettä! (sekä tapaamaan muita sukulaisia, okei aika monen oon tavannut jo aikaisemmin.)
Mulla ei oo valitettavasti kuvia (hostserkulla niitä puhelimellaan, enkä oo vielä saanut) ja se oli erittäin harmillista, koska tila on niin kaunis.

Tässä ei oo ees kaikki :--D

 Eilen hostisä avasi ulko-ovet ja tajusi siten etsiä Sumin, jotta voisi laittaa suljettuun huoneeseen ettei se karkaa. No Sumi katosi ja etsittiin koko talosta (kiva siinä, pentu+ 4kerroksinen talo...) sitä, mutta emme löytäneet. Etsittiin ruokapussin kanssa, koska Sumi on ahmatti ja sille ruoka on maailman tärkein asia, mutta sekään ei auttanut. Säikähdimme, että se meni ulos ja ehdittiin laajentaa etsinnät ulos. Mutta onneksi hostpikkusisko löysi sen piilosta (oli jostain syystä paniikissa.) Huh... Kaiken hässäkän jälkeen menin kaupunkiin ostamaan pari talvikenkää, hih! Huomenna aloitan sitten saksan opettelun koulussa, eli kotiopetus loppui. Onneksi tuttu nainen opettaa mua! Oon tavannut jo tarpeeksi uusia ihmisiä, hahah!

Olen tähän menneessä:
-aikuistunut hiukan, taantunut lapsen tasolle hiusten leikkuun jälkeen
-syönyt enemmän omenoita ja kasviksia
-osannut pitää nälän kaukana ennen illallista, mutta syön paljon illallisessa
-uhmannut terveyttä ottamalla salaattia jossa kananmunaa sisältävä kastike
-ostannut enkunkielisen kirjan ja lainannut kaksi sellaista hosttädiltä
-ollut kenkätaivaissa, yhdessä kaupassa on niin ihania ja halpoja kenkiä, tahtoo kaikki!
-mietiskellyt kunnolla tulevaisuutta
-tavannut taas amerikkalaisia vieraita, jotka tiesivät jo musta
-hoitanut joitakin asioita pois alta
-laskenut itselleni sallittu kuukausibudjetti(yhyy)
-ärsyyntynyt taas hiuksista, ne eivät tahdo pysyä kuosissaan
-hillinnyt suomen kielen ikävöintiä lukemalla iltasanomia ja blogeja koko ajan
-tottunut nukkumaan kera kissan

Ps. Mun pitäisi alkaa oikolukea tekstiä ennen julkistamista... :-D

25.

Olen kävellyt viime aikoina hieman enemmän kuin Suomessa. Tykk...Rakastan näitä maisemoita ja aina pitää ikuistaa. Tällä kerralla tarvitsin takin ja en hengästy yhtä helposti kuin viimeksi.

En ymmärrä näitä kivimuodostumia. Mistä tulleet?

Mielenkiintoinen puu

Pieni lehti

 Okei eksyin taas ja luulin jääväni ylämäelle jumiin.

Kävely osa 2.

Tällaista lähistöllä

Avaamalla välilehteen näet tämän isomman version.

Kiivettiin hostäidin ja pikkusiskon kanssa tv-torniin ja mahtava maisema!!! Harmi ettei mulla ollut kunnon kamera...

Mää oon kauan jo miettinyt yhtä juttua. Tiedän, että se aiheuttaa mussa närästystä ja saatan olla erittäin kiukkuinen, mutta jos sen tekee kerran, tekee kipeää vaan yhdeksi päiväksi ehkä? Tai ainakin luulin niin...

 :-( väri kiva lyhyys ei